Synnyin Kouvolas, tarkemmin ottaen pienes paikas nimeltään Koria,
punaseen pieneen tiilitaloon missä elettiin 90-luvun kultaista aikaa Michael Jacksonin sekä La Creamin säestyksellä.
Muistan elävästi miten huuatettiin kasetilta kaikki niitä tekno ja pop musiikin helmiä <3
No kun olin sit about 7.vuotias ni äiti ja isi tul siihen tulokseen et hyö eivät enää mahukkaan saman katon alle.
Sitä ennen vuon-92 mie sain pikkusiskon jonka ka on ain ollu tämmöin viha-rakkaus suhe.
Ensitöikseni siskon tultua olin ilmottanu et "kohta vauva menee omaan kotiin",
tietämättä siitä et vauvalla ol sama koti ko meikäl...
Mutta siis joo,
mie lähin sit äitin matkaa ja sisko jäi isille.
En tiijä sit et kui tähä ratkasuun päädyttiin mut näil korteil muutettii sit kouvolan keskustaa ja mie jatkoin siel kasvamista murkkuikään.
Oiskohan ollu sit tuos joskus 12.vuuen vanhaan ku mie tajusin et minul on oma pää.
Ja hitto miehä tykkään rokist,hevist,röökist ja mustasta.
Sitä itsensä etsiskelyä se sit ol mont vuotta.
Maalattiin silmiin 5cm kerros mustaakin mustempaa kajaalia.
Vaari sano et näytin iha ku oisin saanu turpaan :D
Mie olin hulluna Uniklubiin ja min parhaaseen kaveriin Tuplaan, jonka kans mie sain kasvaa ja kokeilla kaikkee mitä tänään miettii huvittuneena ja häpeissään.
Myö oltiin Tuplan kans joka päivä.
Joka ikiin päivä myö kokeiltiin ja tehtiin,oltii hölmöi,sekasin,itkettii ja naurettiin.
Miun nuoruuden huonommat puolet joutu valitettavast todistamaan sit min äiti.
Äiti ol se mihi purettiin kaikki paska mitä sattu,
se ettei kroppa tuntunu omalt,
se miten päässä jylläs
sekä se et mie en tienny viel et kuka mie olin?
Mut kaikkien niitten taistelujen,raivojen ja itkujen jälkee ollaan onneks kasvettu ja ollaan mein äitin ka tosi läheisii <3
No liirum laarumista päästääki sit tänne Savonlinnan suunnille mihi eksyin 2006 vuon.
Asuttii vuos suunnille Enonkoskel jonne pyylähdettiin kaik äitin peräs.
Kokoonpano sillo mie,min sisko,äitin uus mies sekä miun 2001.vuon syntyny oma pikkuveli <3
Mie olin aina halunnu pikkuveljee.
Sit mie sain sen.
Soitin iha tärinöissä äitil sairaalaa sinä iltaan ku veikka synty et:
"NOOOH!!!Kumpi se on?!??!!!"
vastaus ol:
"Se on tyttö mil on munat"
Ekaan ku uus vauva tul kotiin ni mie vaihoin sil vaipat.
Varmistin siis vaa et mie sain veikan.
No,
sit eleltiiki aika tavallist elämätä.
Porukat läks sit lappii ja mie jäin tänne.
Hilkul just täyttänt 17.vuotta,
oma vuokrakämppä.
Ei sukulaisii,ei hirveest tuttuikaan.
Mie ja kissat.
Menin mie amikseen,aattelin miepä alan lähihoitajaks.
Onneks menin sillä mie sain sielt ihanan kaverin Sannan.
Amis aika ol hienoo.
Päiväsiidereit,yöreissui ja tenttei <3
Sit myö valmistuttiin ja kasvettii aikusiks.
Mie koitin löytää töit työharjottelujen ja palkkatukien kans ja poikihan se tän 3vuoden "sijaisuuden" tuos läheisel ala-asteel.
Kiitos vaa kaupunki siitä.
Vuon 2009 mie siis sain lähärin paperit ja tapahtu jotain muutaki hienoo meinaa mie löysin Kallen.
 |
| Nipa ja Mysti <3 |
Iso,rääväsuinen äijä joka sai mut nauramaan veet silmis.
Iha yksityiskohtii minen ala mein rakkaustarinast kertomaan mut kaikennäkösen härdellin keskel löydettii sit jotai,
joku semmoin minkä ansiosta myö ollaa täs viel.
4.vuotta hyväs,paremmas,huonos ja tavallises suhtees.
tai no siis,kaikkee muutahan tää on ku tavalliin :D
Mut enivei,täälä myö asustellaan,
meil on 2 ihanaa karvavauvaa,jotka on merkiltään kissa,
ja nimeltään Niilo ja Mysti.
Ja nää kaikki asiat mitä minul on,
äijä ja kissat,mitä minust tul,mitä mie oon saanu ja oppinu
on täl hetkel syy varmaan miten mie jaksan tallata tät maailmaa,
kasvamatta koskaan liian totiseksi aikuiseksi,
murehtiakseen kaikesta siitä mikä tääl maailmas on päin vittui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
feel free.