laitoin kuulokkeet korville ja annan nyt ihan taas vaan sormien liikkua kirjainten päällä.
 |
| #."!!##;;.:"! |
Kämpäs on rauhallist ja valosaa.
Outsiders soi taustalla.
Vedän syvään henkeen ja höyryttelen mansikkaa.
Mie oon persoonaltain,yleisesti ottaen erittäin pirteä,rempsee ja suurimmaks osaks iloin.
Mie nauran paljon.Tai oikeastaan räkätän.Ja lujaa räkätänkii.
Mut on minus toinenki puoli.
Joskus mie synkistelen.
Ja sillo ku mie synkistelen ni on synkkää.
Elämään kuuluu täl hetkel pääpiirteittäin hyvää.
Tänää vieteltii rakentavaa palaverii töis ja miust ol kiva kuulla että oon tehny hommat omalt osaltain suht oikein,tai sain sellasen käsityksen et mie hoijan omat hommani kunnolla,
niiku töissä pitääkin.
Meil menee ukon ka iha ok,eilee men kyläreissut vähä myöhää ja känkkysin väsyneenä sille,
mut tänää se ol tehny minul ruokaa ja leikkiny koti äitii sil välil ko kahlasin zombina työpäivää läpi.
Täl hetkel on vaa muutama asia,jotka miut saa synkistelemään.
Ja tunne joka miut saa synkistelemään on suru ja huoli.
Mie oon iha saatanan huolissain eräästä miule tosi rakkaasta ihmisestä joka on kipeä.
Tää ihmiin alkaa oleen jo vanha,mut ei niin vanha et pitäs ajatella kohta siitä luopumisesta,noin niiku luonnostaan.
Jokatapauksessa tää ihmiin,vaikka onkii kipeä ei tee sitä mitä tosi kipeenä olevat ihmiset tekee,eli menee lääkäriin.
Tää ihmiin taistelee viimisee asti sitä vastaan että joutus toisten armoille tai joutus lähtee ruokapatojen ääreltä ja kodistaaan jonnekki paikkaan mis HÄNESTÄ piettäs huoli.
Tilannehan on nyt kärjistyny sit siihe pisteesee että tänään sinne mennään papereitten kanssa, jotka oikeuttaa siihen että hoitoonhan viedään,vaikka vastentahtoaan.
Ja mua sattuu sekin.
Lähinnä se et miks tän tilanteen piti mennä näin pitkälle.
Odotettavissa luultavasti enemmän tai vähemmän vakava diagnoosi jostain sairaudesta,
joka saadaan parannettua tai sitten ei.
Sitte alkaa lähtölaskenta siihen että joutuu luopumaan.
Mie en oo valmistautunu siihen.
Mie oon vielä mieleltäin siltä osin lapsi.
Emmie taho uskoo et ihminen joka miun silmissä on aina terve,vahva,lämmin ja iloinen,
menee niin heikoksi että joutuu lähtemään.
"Disconnect and self destruct, one bullet at a time.
What's your rush now?
Everyone will have his day to die. "
.........
Mut aina pitää ajatella positiivisesti.
Pitää ajatella että nyt saadaan varmuus jostain, varmaa siitä mitä jatkossa.
Onneks jokapäivä oppii jotain uutta,
mie opin tänää että pitää kattoo tarkast mihi istuu.
Ja sen että mikään ei kestä ikuisesti.
Huomenna on uusi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
feel free.