mitä meil on :)
VAROITUS!
Teksti sisältää vain eläin/kissa-rakkaille ihmisille suunnattua materiaalia sekä ylisöpöjä KISSAkissaKiSsA kuvia.
Mie oon ollu ikäin kissa ihmiin.
Meil on ollu perhees mirrei siit lähtien ku minul on ollu ikää 0.vuotta.
On ollu Mirri,Miisu,Tane,Mimmu,Vili ja kaikki ne ihanat purnaajat jotka jo sateenkaarisilloille ovat matkanneet.
Mut täl hetkel meiän kans asustaa ja maailmaa tallaa
Niilo on sylivauva.
5vuotias rakkauden lähettiläs.
Niilon mie löysin kirpparin ilmotustaulult,pienest paperilapust jossa luki et "kissanpentuja"
No,otin ilmottajaan yhteyttä ja varasin "mustavalkoisen" pienen pojankoltiaisen.
Poika saapu meille,pahvilaatikossa johon ol porattu reikii,mukanaan nunnupeitto sekä vauva ruokaa :)
välil harmittaa et on numero hävinny,ettei pääse enää kertoo kui komia ja iso äijä Niilost tul :)
Nimen mie tiesin tälle pojulle heti.
Hän oli Nipa.
Ja Nipal ol maailman suurimmat korvat mitä mie tuommosel rääpäleel olin ikiin nähny.
No Niilost kasvo iha jumalaton mötkö sit aikojen myötä,
ja hänestä tuli hirveen rakkauven ja rapsutuksen kipee kissa.
Sylii pitäs päästä koko aika, ja sänkyy ängetää iha vaikka väkisinki makamaa kainaloo.
Nipal on sen myötä tullu hieman ärsyttävä tapa nuolla hiuksia ja pestä naamaa,
hää ei vissii ymmärrä ettei ihmisiä tarvii kissan pestä :D
Ruokahalu Niilol on suuri,kuten myös ulkoilun halu.
Ku vois vaa syyvä ja olla pihal,
välil nukkuu mamma sylis ja sit taas mentäs.
Nipal on myös kauhia tapa huutaa ja mölistä oven ees ennenku hänet ajetaa sit
siit pois tai päästetää pihalle :D
Nipa on kyllä niin hyväluontonen ja hellyyttävä otus että ei sitä voi kehuu liikaa :3
Lohduttaa,hellii,juttelee,tarpoo,hölmöilee,syö,pieree ja tuhisee,
meiän suuri Niilo <3
......................................
Mysti synt.2008
Mysti tul meille ns. "viimiseen mahollisuuteen".
Eräs tuttumme kysy että huolitaako, kun edelliset omistajat oisvat häntä lopettamassa kun on kuulemma vaikee,eikä jaksa hoitaa sitä eikä oo aikaa.
Mie en ees miettyny vaa otin meille.
Alunperin Mystin piti mennä min siskolle,
mut homma tais kaatuu et se löyskii toisen tai ei saatu tyttöö lappii kuletettuun.
Sit hää jäi meille.
Mystin kans alku ol aika mielenkiintost,
myö yritettii löytää sama rytmi toistemme kans.
Ekat kuukauvet men piilossa ryömien ja huonekaluja kusten.
Stressi mittarit kummallaki,niin kissalla kuin omistajallakii tapissaan.
Jostain se tahti sitten löyty ja Mysti alko sopeutumaan.
Tultiin syliin ja opeteltiin ottamaan vastaan silityksiä ja hellyyttä.
Vieläkään ei olla täysin päästy yli stressioireista,
ne näkyvät meiän arjessa sairautena nimeltään kystiitti,joka on siis semmoin tulehus tuol virtsarakon seinämässä,joka johtuu stressistä,joka aiheuttaa pissaa paikkoihin joissa sitä ei kuulu olla.
Mutta lääkitys on Mystil kohillaan,ja tuntus auttavan.
Päivä kerrallaan elellään,ja onnellisena neiti kehrää tälkii hetkel,Kallen tekemäs pedis kirjahyllyn pääl :)
Mysti on jotenkin niin äärimmäinen,mystinen ja valloittava otus.
Nimensä ansaitseva ja mustan huumorintajun omaava,neiti perkele.
Suurine silmineen Mysti nirsoilee ja miukuu pienesti,
välillä huutaa huomiota ja tulee kerjäämään syliin silityksiä ja välillä kun on väärä hetki Mysti ottaa ja sivaltaa viisikyntisellä tassullaan käjet verille :D
Mutta hyvin rakas viirupylly on hän.
Saa nauramaan ilmeillään ja on todella hellyyttävä pienen olemuksensa kanssa :)
Ja hän sai loppuelämänsä kodin meiltä,meidän perheestä <3
...........................
"On kaksi asiaa joiden avulla
voi paeta elämän kurjuutta
kissat ja musiikki"
Kissan kanssa vietetty aika, ei mene hukkaan <3
voi paeta elämän kurjuutta
kissat ja musiikki"
Kissan kanssa vietetty aika, ei mene hukkaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
feel free.